keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Syksystä kohti talvea

Moron!

Mää en käsitä mihin tää vuos on juossu. Juurihan oli joulu ja uusvuos, ja nyt ne on taas edessä.

Vaelluksen jälkeen ollaankin oltu lähinnä täälä Tampereen-Sastamalan maisemissa: kouluhommia koneella, koirien ja pentueiden hoitoa, pennunostajia, synnytysvahtia.. Ei sen kummempaa. Koulusta on ollut meinaan meneillään työssäoppimisjakso, joka päättyi eilen, mutta meikäläinen jatkaa kennelhoitajana vielä muutaman päivän. Sitten ollaankin koko viikonloppu luokan kanssa pitämässä kennellinjan perinteistä ständiä messarissa, viikko sen jälkeen pidetään luokan kanssa joulumätsäri, ja vielä viikko, niin alkaakin joululoma, ja viralliset oppitunnit Kannuksessa on meikäläisen osalta ohitse. Viimenen puolivuotta ennen päättöpapereiden saantia onkin sitten näyttöjen tekemistä, ja varmaan aikamoista poukkoilua siellä sun täällä. Ainakaan tässä vaiheessa ei ole vielä minkäänlaista selkeetä suunnitelmaa viimeisestä puolivuotisesta, minkä Kannuksen kirjoilla olen.
.

En tiedä muista meidän luokkalaisista, mutta mulle Kannuksen päättyminen tuntuu jotenkin järkyttävältä ajatukselta. Mitäs sitten? Voisin oikein kernaasti jäädä vielä tänne ja ottaa lisäoppitunteja liittyen koirien rakettitieteeseen.
Tuossa olin jo lokakuussa vähän tippa linssissä, kun oli meidän viimenen käytännöntunti metässä. Koskaan. Ikinä.
... Nooh, ehkä jätän Kannushaikailut keväämmälle.

Me oltiin Tampereen Jouluparaatissa muutama viikko sitten. Ja mua varotettiin tästä edellisenä iltana. Enkä ollut edes kotona silloin, et oisin voinu mitenkään varautua etukäteen. No, eipä siinä. Tyylikkäästi mustassa kennellinja -ulkoilupuvussa sinne kaikkien enemmän ja vähemmän jouluisesti pukeutuneiden keskelle. Hups.
Käveltiin osana "Japanilaisia kippuroita" jotka koostui lähinnä Suomen Shiba ry:läisistä ja meistä Nihonkeniläisistä. Itsellä oli narujen päissä hokkaidot Kuro ja Kiusa.
Oikein kivasti kävely Tampereen keskustan halki sujui, toki harmitti, ettei ollut mitään kunnolla jouluista, mitä olisi pukenut päälleen - olisi luonut omanlaisensa fiiliksen. Ja tietysti lumikin puuttui, mutta se nyt ei ole mikään yllätys. Hokkaidotkin olisi toki voineet kävellä siivomminkin. Kuro olisi ehkä yksinään muistanut käytöstavat - jos olisi ollut tarpeeksi nakinpaloja mukana, mutta Kiusan kanssa, ilman nakinpaloja.. Nope. Onneksi tuommoiset päälle 15 kiloset ei paljoa kädelle paina.
Mutta oli kyllä kivaa, niinkuin aina hyvässä seurassa, kiitos vielä kaikille mukana olleille! Jos mahdollista, niin ensivuonna uudestaan! Josko olisi jotain jouluisempaakin päällä sitten.

(c) Kai Kaarlampi


Alla vähän pentukuvia muutaman viikon takaa.

Akitalapset



Hokkaido
Auvaa ei kiinnosta onko tassujen alla maata jolla kävellä, eteenpäin mars!
Kishusiskokset, kaksi yhdeksästä
Winter, come back .. Now!
Jätän tämän nyt vain tähän. Toki olisi jo uuttakin kerrottavaa, mutta annan sen vielä odottaa. Facebookissa blogista tykänneet saattavat tietääkin jo.. ;)

1 kommentti:

  1. Mua kans vähän hirvittää lähestyvä valmistuminen.

    VastaaPoista