keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Ralleilua

Hellurei!

Siinähän se kesä taas hujahti ohi, ja syksy tuli tilalle. Onneksi sentään toive hyvistä keleistä loppukesää kohden toteutui, vaikkei alku ollutkaan kovin lupaava.
Elokuu menikin työharjoittelussa, jossa Kuro oli toki mukana. Alla vähän edellä mainitun tyypillisiä ilmeitä, kun pennunretale yrittää painostaa sitä leikkiin. Niin, ja tulihan sitä näyttelyssäkin käväistyä akitojen kanssa.



Tanihibiki Go Zenhosha & Mako Go Hongousou
Viimeinen vuosi Kannuksessa lähti käyntiin elokuun viimeisellä viikolla. Huhhuh, kuin nopeasti aika taas menee! Muutettiinkin heinäkuussa toiseen kämppään pois uusien ykkösien tieltä, ja kummasti sitä roinaa oli taas kertynyt nurkkiin.

Tässä parin kuun sisään on tullut tehtyä myös useampi verijälki. Ihan ok menestyksellä.

Meillä oli toissa maanantaina rally-toko kisat, jotka tuli varsin puskista. Olin kyllä ilmoittanut Kuron niihin hyvissä ajoin, mutta ilmoittautumisen ja kisojen välinen aika oli sellaista on/offia: menen, en mene, menen, en mene.. Edeltävänä torstaina sanoinkin sitten etten oo kyllä menossa niihin kisoihin. Ei oltu harjoiteltukaan juuri yhtään, ja ennen kaikkea (se mistä jaksan aina jauhaa) irtipito.
Tosiaan noustiin nyt viime kisojen jälkeen alokasluokasta avoimeen luokkaan, jossa koira on koko kisasuorituksen ajan irti. Irti. Irti. Irti. Ja kannattaako Kuroa pitää juuri missään tilanteessa irti? Ei. Mutta haluanko kisata sen kanssa? Haluan. Ja lievän painastuksen saattelemana, niin viikonloppuna kuin vielä maanantainakin, päädyin sitten meneen niihin kisoihin.
Kannattiko se riski ottaa? .....





Kannattiko se riski ottaa? Kannatti. En tiedä osaaatteko kuvitellakkaan, kuinka hemmetin onnellinen olin ohittaessamme maalikyltin, ja koira oli yhä siinä rinnalla. Se ei ole meille itsestäänselvyys.
Suoritukseen sisältyi tosin aivan pirskatisti virheitä, Kuro oli vähän lahna, ja muutenkin käskyt tulivat pitkien piuhojen kautta perille. Mutta ihan sama. Se ei lähtenyt radalta, mikä oli mulle tärkeintä.

Olin ihan satavarma, ettei hyväksyttyä tulosta tulisi, ja eihän sitä tullutkaan,

14.9.2015 Kannus, tuomarina Tytti Lintenhofer
"Hieno suoritus! Harmillinen kyltin kierto"
Pisteet: 69/100 + tuomaripalkinto
Hylätty

Kuitenkin vain yhdestä pisteestä (perkule) jäi vajaaksi. Ja kun ilmoitettiin kenelle jaetaan tuomaripalkinto, pääsi meikäläisen suusta epämääräinen "Mitä?!" -älähdys.

Avaan vielä vähän tota meidän suoritusta, omat kommentit kursivoituina

Lähtö - Tuntu niin väärältä ja kankeelta ottaa hihna pois, ja pistää se taskuun. Ylipäätään tuo mun touhu näyttää hyvin kankeelta tuolla. :D 
1. (istu), Seiso kierrä koiran ympäri - olin kokeillut aikaisemmin muutaman kerran tuota seisomaan nousua ja ennen rataa vaikutti vielä siltä, ettei K liikettä tee. Mutta tekihän se, Jes!
2. Pyörähdys
3. Koira eteen, 1 askel peruuttaen (istu), 2 askelta peruuttaen (istu), 3 askelta peruuttaen (istu) - Aijai. Meinasi lähteä haahustamaan, ja sitten ei tullut peruutuksissa perässä, vaan piti erikseen kutsua. -4
4. (istu) kaannös vasempaan, istu
5. Maahan, kierrä koiran ympäri - Ei ole eka kerta kun jää makaan, vaikka pitäis jatkaa seuraamista. Pikku-urpo. -1
6. Pujottelu
7. 360 astetta oikealle
8. Käännös vasempaan
9. (istu), 1 askel istu, 2 askelta istu, 3 askelta istu - Tää oli kyl ihan ihme touhua. Kuuluisi tosiaan seurata kokoajan vierellä.  -3
10. Spiraali oikealle
11. (istu), käännös oikealle istu - Eli samalla tavoin kuuluisi mennä kuin kyltissä 4. Ei ollut ihan hereillä. -10
12. Koira eteen, vasemmalta sivulle - *köhköh* voi kamala. Uusin heti alkuun, kun eteentulo epäonnistu. Toisella yrityksellä Kuron ilmeestä jo näkee, et ihan selkeesti sille annettiin tehtäväks kiertää nuo kyltit. ... voi jösses. Pikkasen oon nauranu tolle. -13
13. Vasen täyskäännös - Taas kyltin kierto, mutta miinuspisteet uupuu.. õ.õ
14. 270 asteen käännös vasempaan
15. Houkutus - Tätäkään ei oltu harjoteltu yhtään. Onnekseni houkutuksessa (missä voi olla mitä vain, mutta mihin koira ei saa koskea) oli leluja. Ruoka ois ollu paha..
Maali - Jeij! 

Oon jo erehtyny ilmottautuun seuraaviin kisoihin.. Ehkä vois tällä kertaa yrittää oikeesti treenatakkin, kun ei ole niin suurta stressiä siitä irti pysymisestä, vaikka senkään osalta ei voi vielä huokasta helpotuksesta.

Kirpakoita syyspäiviä odotellessa!

2 kommenttia:

  1. Ai niin, ne kisat... Munkin pitäis ehkä treenata. Tää ei oo Nalan kanssa niin helppoa, kun se ei osaa :D

    VastaaPoista