sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Erilainen Linssilude

Heisan,

Toivottavasti teillä oli mukava juhannus, itse vietin omani koulun koirahoitolalla, jossa työt yhä jatkuvat pari viikkoa eteenpäin. Sitten pitäisikin jo kiitää erkkariin, jonne on ilmoitettu 27 akitaa, 24 shibaa, 8 kaita, 3 kishua, 1 shikoku & 1 hokkaido. Toivotaan että sää suosii!
Viime kuukausina ei ole juurikaan mitään mainittavan arvoista tapahtunut, siksi on tullutkin kirjoitetua niin vähän. Kerronkin tekstin lopussa muutamasta hankinnasta vaihtelun vuoksi.

Esittelen näin alkuun pienen kippuran: Vuorenvarman Linssilude. Lude on 26.3.14 syntynyt akita narttu, johon minulla on jalostusoikeus. Tämä tarkoittaa sitä, että vinosilmälle syntyy toivonmukaan tulevaisuudessa pentue minun nimiini.
Jo astutustilanteessa ajatelin, kuinka hienoa olisi ottaa tästä yhdistelmästä itselle pentu. Elämäntilanne ei tietenkään taipunut pennun ottoon mahdolliseksi. Koko pienen ikäni olen halunnut kasvattaa koiria, suuri kiitos siis tästä mahdollisuudesta Nooralle!
Luden molemmat vanhemmat ovat upeita, punaisia Japanista tuotuja koiria hyvillä sukutauluilla.Sekä emä Ai (Ai Go Kurume Hirose) että isä Daigo (Daigo Go Kawasaki Takayamasou) ovat terveitä, suurikokoisia akitoja, joiden luonteet tasapainottavat mukavasti toisiaan. Ai on melkein liiankin ystävällinen ja avoin ihmisiä kohtaan, hyväntahtoisesti kippura vispaa jatkuvasti puolelta toiselle. Daigo taas on tyypillinen oman arvonsa tunteva, kuitenkin ystävällinen akita herra. Lude on niin ulkoisesti kuin luonteensakin puolesta (ainakin vielä) selkeä kopio emästään.


Enmää oo mikää linssilude, en haluu poseerata..!

Äiti ja tytär
...
Samaa näköä?
(Kippurat vispaa!)
Luden upea isä Daigo
Kuva: kennel Gogatsu Kensha
Akitoista kouluun. Mua on jo pidemmän aikaa stressannu koulun vaatimus kilpailla joko yhdessä lajissa, ja nousta siinä kaksi tasoa ylöspäin, esimerkiksi tokossa nousta alokasluokasta voittajaluokkaan, tai sitten kilpailla kahdessa lajissa ja nousta kummassakin yksi luokka.
Kuro ei ole mikään kisakoira, enkä tiedä voinko sanoa sitä edes harrastuskoiraksi, mikä nyt sitten ikinä onkaan kenenkin mielestä harrastuskoiran määritelmä.
Joka tapauksessa, tyypillisesti tässä tilanteessa porukka viimeistään ottaa projektikoiran, jos oman koiran kanssa ei syystä tai toisesta pysty kunnolla harrastamaan. Mutta kun ajattelenkin projektikoiran ottoa, alan väistämättäkin ajatella: miksi minulla on nimenomaan japsi, eikä paimenkoira, noutaja tai muu vastaava monipuolinen harrastuskoira?
Vastaus on: luonteen takia, erityisesti kotioloissa. Rauhallinen, äänetön, itsenäinen, melko huomaamaton ja välinpitämätön, siisti koira, joka ei häsellä turhia. On kuitenkin aina läsnä, energinen ja iloinen kun jotain tapahtuu.
Jos ottaisin projektin, jossa vaihtoehtoina olisivat käyttölinjaiset labukka, sakemanni + malikka, osaatte varmasti kuvitella kuinka päälaelleen homma menisi, kun tälläinen pääasiassa rauhaa ja hiljaisuutta rakastava ihminen ottaisi jonkun noista kolmesta kasvatettavaksi työkoiran tavoille.
Että sellaista probleemaa ollut jo useamman kuukauden ilmassa. Rally tokoa, ja tokoa olen Kuron kanssa yrittänyt vääntää, mutta meno on rehellisesi sanottuna mun silmissä pelkästään kohtalaista. Ne kaksi ovat perjaatteessa ainoat lajit joissa hyvällä tuurilla voisi parit kisat pakon edessä käväistä läpi. Agilitykin epävirallisissa kisoissa menisi (superhelpossa luokassa) perjaatteessa, mutta vaatisi todella paljon treeniä.

Sitten hankintoihin.

"Show leads for dogs" -facebook sivulla oli muutama kuukausi akaperin alennusmyynti. Kämppis aikoi ostaa sieltä näyttelyhihnan, niin sorruin sitten itsekin selaamaan tuotteita. Hihnoja varattiin nopeaa tahtia, joten päätös piti tehdä nopeasti. Silmään osuikin lopulta juuri oikean värinen hihna, se oli lisäksi halpa, muistaakseni 7 euroa, eihän siitä voinut kieltäytä.


Ainut huonopuoli hihnassa on pikkuruinen pistoolilukko. Mulla on aivan liian monta kertaa käynyt niin että pistoolilukko onnistuu aukaisemaan itsensä avauspainikkeen painuessa kaulapantaan tai sitten onnistun itse soheltamaan sen auki siirtäessäni kaulapantaa parempaan kohtaan.. 
No, myynpähän sen sitten eteenpäin, jos hihna osoittautuu meille epäkäytännölliseksi.

Sitten ostos, jota olen jo pidemmän aikaa ollut hankkimassa: Back On Track verkkoloimi.

"Back on Track tekstiili on kudottua polypropyleeniä tai puuvilla-polyesteriä johon keraaminen jauhe on sulautettu. Back on Track-tekstiilissä yhdistyvät keramiikan kyky heijastaa kehonlämpöä infrapunasäteinä ja infrapunasäteilyn hyvinvointia lisäävä ominaisuus varsinaisen tekstiilikuidun hyviin käyttöominaisuuksiin. "

"Kankaan toimintaperiaate perustuu siihen että mitä enemmän lämpöä koira itse tuottaa, sitä 
tehokkaammin sitä myös heijastuu takaisin. Siksi on hyvä käyttää Back on Trackin tuotteita verryttelyssä, treenauksessa ja muissa fyysisissä aktiviteeteissä. Kangas tuntuu miellyttävältä ja lämmittää mukavasti. 
Back on Track-tuotteita voidaan käyttää lämmittämään lihaksistoa ennen harjoituksia mutta tärkeintä on kuitenkin että lämmittäessään ne ehkäisevät rasitus- ja revähdysvammojen syntyä."
-Back On Track

Syy BOT:in hankintaan on ensisijaisesti pyöräilyn sekä agilityn alku- ja loppulämpän tehostaminen. Tiedän monenmonta BOT:in käyttäjää täältä koululta, enkä ole kuullut tuotteesta kuin positiivista palautetta. 

Mekkomies

Super-ällö 10vko shiban pentu
"Mitähän tuos (Rally Toko) kyltis lukee.."





6 kommenttia:

  1. Kiva nähdä Luden kuvia! On kyllä Ain näköinen jo heti alkuunsa tämä neiti! Kuulen mieluusti tytön muitakin kuulumisia, minkämoiseksi kasvaa jne. Minullehan lähti toinen pentueen tytöistä kanssa jalostushaavein, Lempilapsi päätyi sijoitukseen Poriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seurailen täällä myöskin mielenkiinnolla Yaburun varttumista! :)

      Poista
  2. Kelpaako harrastukseksi mejä? Sehän on laji johon voi osallistua koira kuin koira. Ei ole väliä onko koira paimen, noutaja, pystäri tms. Siinä lajissa mun mielestä saa helposti vaikka valioksikin asti jos vaan opettaa koiran käyttää nenää ja etenkin jos koira itse siitä innostuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mejä on kyllä kolkutellut aina silloin tällöin takaraivossa, mutta aivan niinkuin itsekin sanoit: jos vain opettaa koiran käyttämään nenäänsä ja jos koira siitä innostuu.
      Kuro ottaa hyvin voimakkaasti häiriötä ympäristöstä, se ei pysty keskittymään yhtämittaiseen, pitkään jatkuvaan työskentelyyn mitä mejä vaatii, eikä varsinkaan vieraassa ympäristössä, jossa kaikki muu mahdollinen houkuttelee. En voi sanoa että "vanha koira ei opi uusia temppuja", koska näinhän asia ei ole, mutta jos tuon olisi opettanut heti pienestä pitäen käyttämään nenäänsä juurikin mejän vaatimalla tavalla, olisi homma huomattavasti helpompaa.. En ole kuitenkaan sulkenut mejää tyystin pois vaihtoehdoista. :)

      Poista
  3. Hei, saako udella minkä kokoinen bot loimi kurolla on? Pähkäilen tässä tilaamista kun koko mietityttää. Varsinkin miten loimeen käy tuo kippura häntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Tuo kuvassa näkyvä bot on 49cm, mutta mun makuun kangas peitti liian vähän reittä, joten vaihdoin kokoon 55. Tää kyseinen on taas vähän turhan iso: kiinnitys jää liian löysäksi + loimi rypyttyy turhan paljon selän päällä. Ihannekoko olisi siis Kurolle varmasti tuo 52cm, kun K:n selän pituus on 50cm. Kippuran kanssa ei ole ollut mitään ongelmia, hyvin istuu. :)

      Poista